Kun netti ei toimi

Pari viikkoa sitten nettiyhteys pimeni yhtäkkiä. Koska ympäristössä tehdään kaikenlaisia töitä, katu on auki kun uusitaan raitiovaunulinjan alle jääviä kaikenlaisia putkia ja johtoja, emme juuri reagoineet, kohta se varmaan taas toimii. Puhelimen kauttahan kuitenkin pääsee nettiin tarvittaessa. Mutta sitten ilmeni, ettei toisen liittymässä ollut ikinä ollutkaan mitään datayhteyttä ulkomailla. Huolellisesti oli aina kytketty pois datan käyttö ulkomaille lähdettäessä, kissavideoiden katselu on kuulemma kovin kallista, tosin ihan tarpeetontakin. Facebookiin eikä sähköpostiin ei päästy, eikä aamuisin nähnyt hesaria saati sitten tiennyt mitä Trump oli yön aikana viserrellyt Twitteriin Lähimmille piti jo lähettää tekstiviestit ja soittaa, että täällä me ollaan eristettyinä. Parin päivän päästä löysimme sattumalta Rivolin ja Rue de Francen kulmasta kahvilan, jossa erinomaisten erikoiskahvien lisäksi toimi hyvin netti. Meistä tuli jokapäiväisiä kanta-asiakkaita. Aamulla lehden luvun sijasta laitettiin televisio auki ja selattiin uutiskanavia. Maailma näytti todella erilaiselta. Saatiin tietää itseltään Amerikan presidentiltä terrorihyökkäyksestä Ruotsissa, jota ei ruotsalaisten mukaan  koskaan tapahtunut, mutta pari päivää myöhemmin siellä kyllä  jokunen auto poltettiin. Ranskan presidentin vaalit lähestyvät, ja ehdokkaiden naamat on tulleet tutuiksi, samoin heihin liittyvät  skandaalit. Englanti taas,  Brexit tietysti, mutta Trumpin tulevan valtiovierailun vastustus ylitti kyllä kaikki rajat. Vastustajat kertoivat erittäin  suorasanaisesti, miksi he vastustavat ja miksi kuningatar heidän mukaansa joutuisi noloon tilanteeseen. Suomalaisista  moni ehkä  muistaa, kuinka happamelta kuningatar  näytti, kun vierailuohjelmassa on lounas metsässä,  kaikille on jaettu valkoiset kypärät, polulla kompastuu korkokengissä puunjuuriin ja kaikki on muutenkin, no, niin kuin nyt 70-luvulla oli. Ehkä Trumpin vierailun vastustajatkin muistavat.  Brexit-englantilaiset taas  haluavat palata takaisin vuoteen 1971. Me muuten menimme naimisiin silloin ja siksi tiedetään, ettei paluu ole mahdollista.

Viikon odottelun jälkeen otettiin yhteyttä vuokraemäntään, josko hän tietäisi jotain nettiongelman syistä. Arveltiin, että vika saattaisi olla "boxissa", virran katkaisun ja kytkemisen jälkeenkin pimeää oli. Saatiin uusi boxi, joka iloisesti vilkkui ja mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan. Kului taas viikko ja lueskeltiin asennusohjeita. Ohjeet oli toki ranskankielellä, jota ei osata, mutta ei sillä väliä  millä kielellä ne on, ei niistä mitään ymmärrä kuitenkaan. Kuvassa oli kuitenkin tietokone liitetty johdolla boxiin, ja arveltiin, että sitä voisi kokeilla. Meillä on koneessa  kuitenkin erilainen liitäntä ja tarvittaisiin adapteria, joka oli jätetty Suomeen. No, käydään ostamassa. Eka kauppa oli kiinni, toisessa kaupassa möivät väärän kaapelin ja uudelleen käynti ensimmäisessä ei tuottanut sekään tulosta.  Sitten tuli mieleen, että tulinkohan käynnistäneeksi tietokoneen uudelleen sen jälkeen, kun laitoin uuden koodin verkkoyhteyteen. Joskus sellainen voi auttaa, varsinkin ennen muinoin se oli ensimmäinen konsti, jota yritettiin.  Otin koneen syliin ja ennen kuin ehdin tehdä mitään totesin, että netti oli päällä ja  nyt palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Kamala kaksiviikkoinen kokemus oli ohi , mitä me silloin tehtiin kun ei ollut nettiä.

Mimosat kukkivat

On perinteisen mimosaretken aika. Netistä löytyy runsaasti tietoa Mimosa-reitistä ja kylistä sen varrella. Muistelimme tien Pegomasista Tanneroniin olevan täynnä mimosaa, jotka kaartuvat tien yli ah niin kauniisti, että päätimme ajaa se pätkä tällä kerralla. Emme muistaneet, että tie on hyvin kapea ja kaiteet puuttuvat monin paikoin kokonaan. Alas on muutaman sata metriä pudotusta ja tien reunat eivät vaikuta mitenkään kovin vahvoilta. Onneksi mitään isoja autoja ei tullut vastaan, ihailtiin maisemia ja apukuski pelkäsi enemmän ja vähemmän. Nopeushan ei toki päätä huimannut, mutta tietysti paikalliset halusivat ohi pelokkaista turisteista. Hyvässä järjestyksessä valittiin takaisinpäin isompi tie Lac de Saint Cassien -järven kautta Grassen suuntaan. Kello oli yli puolenpäivän ja sekä auto että ihmiset kaipasivat polttoainetta. Huoltoasemalla tankattiin isoa venettä, ei kyllä tiedetä saako järvellä ajella moottoriveneellä, kanootteja ja polkuveneitä ainakin on saatavilla.  No saatiin naftaa ja seuraavaksi olikin sitten ravintola vasemmalla. Iso parkkipaikka löytyi heti oikealla ja niinpä syömään. Ravintola oli aika täynnä ja osa päivän annoksista oli jo loppu, mutta saatiin erinomaiset entrecotit, 10,50 €. Koko lasku jälkiruokineen ja kahveineen sekä viinikarahvi 46 €, ei paha. La Jeunesse  -bistro Peymeinadessa.

Grassen ohi tullessa käytiin ostamassa golf-palloja kadonneiden tilalle golfkaupassa, jossa yleensä asioimme. Ehkäpä huomenna pääsemme pelaamaan.

Kaikkea kanssa

Joku koira vihaa meidän ulko-ovea, sillä taas oli jätökset ihan oven edessä.

Perjantaina oli kiva ilma ja lähdimme kolmosen bussilla petankiin. Kipa pelasi naisten kanssa ja minä jouduin kaverini kanssa vastatusten Pohjoismaiden mestareita vastaan. Sehän oli selvä miten siinä kävi. Molemmat pelit 13 pisteeseen saakka hävisimme mutta ei niin kovin suurella erolla ja ekassa erässä saatiin kerran jopa 6 pistettä, kun miespuolisella mestarilla oli tykki vielä hakemisissa. Myöhemmin se kyllä valitettavasti löytyi ja naispuolinen rakensi aina hurjaa muuria snadin eteen.

No kaljottelun ja sosiaalisen menon jälkeen päätimme mennä taas Virginiehen ostereille ja kalalle koska oli katolisten kalapäivä. Pieni kävely ja sisään tervehdittyämme tavan mukaan osterin avaajaa. Tusina Ile D'Oleronin special no 2 huitreja, Bulot ja Bigorneauxit, jotta olisi osterihaarukan lisäksi pienellä neulalla töitä ja tietysti karahvi Muscadetia. Hyvää oli. Päälle Kipalle mustekalaa ja mulle kokonainen grillattu Loup de Mer, joka kävi grillauksen jälkeen tavan mukaan näytillä pöydässä, ennen kuin se ruodittiin sivummalla valmiiksi. Oliiviöljyä päälle ja terveellinen välimerellinen ateria oli valmis syötäväksi. Mahaan, myös minun, sillä naisilla on eri maha jälkiruoille, mahtui vielä Cafe Gourmand, eli espresso ja neljä pientä jälkkäriä. Pakko oli vielä tappaa osterit toisen kerran kahdella Marc de Provencella. Sitten vyöryttiin kotiin kolmosella.

Lauantaiksi oli tilattu suomalaismyymälään Antibesiin neljä Runebergin torttua ja nyhtökauraa, joita mentiin hakemaan niin ajoissa, että ehdittäisiin suomalaisten kanssa petankiin, jota Antibesissa pelataan kaksi tuntia aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kaupunkiin tullessamme satoi ja kun aikaa oli kävimme ensin suomalaiskaupassa. Sieltä tarttui edellisten lisäsi reissumiestä, hapankorppuja, sillejä, karjalanpiirakoita, ruotsalaista veripalttua ja puolukkahilloa. Kahvit juotiin viereisessä tilassa olevassa taidekahvilassa, jossa oli nyt 81-vuotiaan suomalaistaiteilijan enimmäkseen sirkusaiheisia akvarelleja, ihan kivoja. Kahvin kanssa tietysti uunilämpimiä korvapuusteja. Kävelykadun sardiinimyymälästä haettiin Sardines Chaud -purkkeja ja myyjätäti useaan kertaan selitti meille ranskaksi että chaud.Vastattiin kyllä tietävämme, että ne pitää pannulla paistaa. Saadaan siis viidesti Sardines Grillee.

Vanhankaupungin portin kautta pääsimme satamaan, jossa jo näkyi kolme neljän hengen suomalaisryhmää rautakuulia heittämässä. Mentiin moikkaamaan. Kenttä on siellä paljon parempi siinä mielessä, että haitallisia pikkukiviä on kovin vähän. Tämä antaa mahdollisuuden korkeatasoisempaan peliin ja niinpä pallot joukkueilla kolisivat noin puolenmetrin halkaisijan sisällä snadin ympärillä pääosin. Muutama ohimennyt tykitys tietenkin oli kauempana. Lähdimme ennen pelien loppua kohti Nizzaa ja jätimme pelaajille kauniin auringonpaisteen, joksi sade oli muuttunut, mutta kylmä oli.

Nyt sunnuntaina on vielä Runebergin tortut jäljellä, kun on oikea päivä, mutta on kovin sateista ja päätimme jättää Mimosa- retken huomiselle, silloin on luvassa aurinkoa. Tänään on kyllä Biotissa Mimosa- karnevaalit. Joten nyt katsotaan golfia, jota tulee puolen päivän aikaan pari tuntia lauantaisin ja sunnuntaisin CNBC- kanavalta. Eilen unohtui.

Elämää Rivieralla

Elämä täällä ei ole vain ruusuja ja samppanjaa, vaan elämme ihan tavallista arkista elämää. Kaupassa käyntiä, ruuan laittoa, television katselua, kävelyretkiä ja välillä käydään pelaamassa. Golfia pelataan vähän useammin kuin petankkia, sillä petankkia on Nizzassa kerran viikossa perjantaina. Voitaisiin kai käydä myös Antibesissa pelaamassa keskiviikkoisin ja lauantaisin, mutta harvemmin tulee käytyä.

 Nämä ruusut on lähikaupasta, josta pääasiassa ostamme ruokamme vihanneksia lukuunottamatta, koska talomme alakerrassa on pieni vihanneskauppa. Ovat jo 6 päivää vanhoja! Mutta nyt vihanneskauppa on suljettuna. Ennen lähtöämme jouluksi Suomeen näimme kauppiaamme eräänä päivänä "kovat kaulassa" kadulla, oli selvästikin käyty parturissa ja vaihdettu tyylikkäät vaatteet, arvelimme hänen lähteneen jokavuotiselle lomalleen Amerikkaan, kun kauppa suljettiin. Odottelemme nyt, josko hän tulee takaisin vai mitä tapahtuu. Toivottavasti tulee, siitä on todella kätevää ostaa tuoreita hedelmiä ja vihanneksia ja siten tulee syötyä niitä paljon enemmän kuin muuten.

Katutyöt talon edessä raitiovaunulinjaa varten jatkuvat edelleen, näyttää olevan täällä(kin) tapana, että kun porukka saa omat putkensa paikalleen ja kaivannot peitettyä, tulee toinen porukka kaivamaan ja laittamaan omat putkensa. Nettiyhteytemme on kovasti pätkinyt tänä talvena, arvelemme sen johtuvan näistä töistä. Aamukonsertin pito on sentään vähentynyt eli liikenne sujuu jo paremmin. Ranskalaiset kun parkkeeraavat minne sattuu, nytkin  klo 17.30 torvet soivat, niin etteivät isommat autot mahdu etenemään. Työmaalla on hienot kuvat, miltä näyttää sitten, kun työt on valmiit, kiskot ja istutukset paikallaan. Odotamme toiveikkaina töiden valmistumista, todennäköisesti vasta vuoden kuluttua.

Tämä talvi on mielestämme täällä ollut lämmin ja kuiva ainakin toistaiseksi.  Muualla Ranskassa on paleltu, mutta meillä on täällä ollut mukavaa, Nizza on aina talvella Ranskan lämpimin paikka Korsikan ohella. Eilen pelasimme vuoden ensimmäisen golfkierroksen ranskalaisen herrasmiehen kanssa, sää oli mitä mainioin 17 C tyyntä ja aurinkoista. Kierros oli hitaanpuoleinen, joten emme ehtineet lounaalle, toisella kertaa sitten. Hitaus ei johtunut meistä, sillä ranskalainen pelasi todella hyvin ja mekin kohtalaisesti, edellä oli pari neljän miehen melko hidasta ryhmää. Ranskalainen puhui mukavasti ranskaa niin, että mekin ymmärsimme ja hän ymmärsi kiitettävästi omaa äidinkieltään, joten juttua riitti edellisestä Grand Froidista, suuresta kylmästä,
muutaman vuoden takaiseen tulvaan, joka tuhosi tuota kenttää ja lähialueita melkoisesti ja vei mukanaan kaksi golfkentän silloista sekä kokosi autoja pieniksi vuoriksi päällekkäin ja kentän 10 väylälle läheisen puutarhamyymälän isot kukkaruukut.

Muutoin olemme tottuneet nizzalaiseen elämäämme ja huomenna on seuran golf, jota varten eilen yritimme salaa harjoitella, mutta väylää kolme pelaavat Pentti ja Seija huomasivat meidät. Haa, olivat itsekin harjoittelemassa!

Uusi vuosi 2017

Lähdimme monen muun tapaan jouluksi kotiin juuri ennen joulua. Ihmeempiä jouluvalmisteluja ei tehty eikä ollut tarkoituskaan tehdä. Joululahjat jäivät kauppaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tänä vuonna ei lähetetty joulukorttejakaan, kiitos kaikille kortilla meitä ilahduttaneille, kotona oli postia odottamassa. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun posti oli vain tällaista mukavaa postia, eikä maksamattomia laskuja, vihdoinkin on saatu e-laskut kaikista joista  sen voi saada ja muutama lasku on tullut erikseen pyydettynä sähköpostiin.  No, ihan kaikki ei ollut mukavaa postia, verottaja oli lähettänyt tosi ikävää postia. Valitukset ovat sisässä.

Kolme viikkoa meni pimeässä, ja ensimmäinen yö Nizzassa herätti tutun hämmennyksen, missä ihmeessä me olemme? Mutta nyt aurinko paistaa ja Välimeri on sininen, olemme palanneet normaaliin päiväjärjestykseen. Matka kotiinpäin meni Frankfurtin kautta, mutta tänne pääsimme suoralla lennolla, joka tuntui todella ylelliseltä. Nizzan lentokentällä pääsee myös suoraa tietä Promenadin bussipysäkille, ei enää onnettomia rapistuneita portaita. Patonki ohimennen leipomosta ja kotiin syömään.

Heti lounaaksi herkullista salaattia ja ohuet vasikanleikkeet. Ruokaa Ranskan tapaan.

Lounasputkessa

Olemme useasti valitelleet sopeutumattomuuttamme täkäläisiin ruokatapoihin. Myöhään nukkuva seniori, joka nauttii suomalaistyylisen aamupalan, ei todellakaan ole nälkäinen ranskalaiseen lounasaikaan, ja iltaruoka, kas kummaa, osuu liki nukkumaan meno aikaa. Tai ainakin nälkä on  jo 6-7 aikaan illalla. Ranskassa ruoka-ajat on ne mitkä ovat, ravintoloiden ovia on turha kolkutella jos nälkä yllättää muuna aikana.  Välipaloja täällä emme juuri  nauti,  joskus iltapäiväkahvin kanssa jotain leipomon herkkuja, joita ranskalaiset ilmeisesti syövät jälkiruuaksi.
Toisin oli nuorena Ranskaa lomilla kiertäessämme, aamulla lähdettiin aikaisin liikkeelle,  hotellin aamupala oli  patongin pala hillon kera, kahvi, tai siihen aikaan usein tee, koska kahvi oli, no mielestämme  ei niin hyvää (kahvi käytiin juomassa aamupäivällä kahvilassa), ja lounasaikaan oli hillitön nälkä. Nautittu lounas ei mitenkään vähentänyt nautintoa, kun päivän ohjelman ja ajomatkan jälkeen majoituimme ja etsiydyimme tutkimaan lähistön ravintoloiden ruokalistoja ja syömään parhaalta vaikuttavaan paikkaan. Lukemattomia herkkuhetkiä, jotka vieläkin tuovat veden kielelle. Silloin maha veti ja sääret kantoivat, nyt on toisin. Ei jaksa enää välttämättä edes koko pitsaa vaan pitää pyytää mukaan ja syödä aamulla. Varmaankin pitää alkaa syödä Saksassa ns. Senior teller normaalin ja lasten annoksen välissä.

Nyt siis lounas vaatii etukäteissuunnittelua. Parempi herätä melko varhain ja juoda aamukahvit ilman turhia syömisiä ja iltaruokaa kotiin ei tarvitse varata, jos nälkä kuitenkin  yllättää, teen kanssa syödään voileivät.

Putki alkoi Nizzasta La Focacciasta, jossa tuttavapariskunnan kanssa nautittiin erinomainen lounas. Emme olleet siellä aiemmin olleet, ja ihastuimme todella ravintolaan. Henkka söi kalaa ja Kipa mustekalaa, erinomaista. Ja viiniä. Ravintola oli lounasaikaan aivan täynnä, onneksi tuttavamme olivat varanneet pöydän. Jälkiruuat vaikuttivat "kotitekoisilta", varmaan olivatkin sitä, hyviä.

 Seuraava lounas oli seuran golfin jälkeen (Old Course), siellä söimme kylmää ruokaa buffetista, vaihtoehtona päivän annos, choucrout  (hapankaalin päällä kinkkua, läskinpaloja ja makkaroita, Henkan herkku Alsacessa) , joka näytti tosi suurelta. Ja viiniä. Ulkoilun ja liikunnan jälkeen lounas ei tuottanut mitään vaikeuksia ja kotona todella vielä syötiin voileivät illalla.

 Seuraavana päivänä petankin jälkeen  meitä kokoontui iso joukko pelaajia pikkujoululounaalle (aperitiiviksi juotiin glögit), jossa perinteistä jouluruokaa, ankanmaksaa ja pääruuaksi lihaa perunoiden kera. Joku sanoi, ettei ole liikoja vihanneksia, no alkuruuassa oli vähän salaattia. Ja viiniä. Vielä jälkiruoka, ja oltiin tupaten täynnä.

 Itsenäisyyspäivänä osallistuttiin seuran järjestämälle lounaalle, hieno paikka Cannesissa. Uskomattomat näkymät, loistava sää ja juhlava tunnelma. Alkuruoka oli hieno ja näyttävä, valitettavasti puuttui makua. Pääruokana daube, haarukalla syötävän pehmeäksi haudutettu lihapala, joka oli oikein hyvä, ja vielä jälkiruoka pannacotta. Ja viiniä. Riittävää ja hyvää.

Seuraava lounas nautittiin golfin jälkeen Biotissa. Kentällä oli kisa, mutta koska maksavat asiakkaat ovat tervetulleita, marsalkka ohjasi meidät aloittamaan 10 väylältä. Alku sujui hyvin, loppu odotellessa, mutta sen verran ajoissa lopetimme, että jälleen, maksavat asiakkaat toivotettiin tervetulleiksi syömään. Päivän annos oli syöty loppuun, samoin tartar-pihvit, mutta lista on laaja ja annokset suuria. Seurueemme nautti simpukkapastaa, tonnikalapihviä ja Nizzan salaattia. Ja viiniä. Ei jaksettu jälkiruokaa.

Putken seuraava ruoka oli kenties viikon paras, tuttavarouvien kanssa Grassen suunnalla  Le Bar-sur-Loupissa La Jarrerie. Viehättävä paikka, parkkipaikat edessä, hyvä ruoka ja daamit saivat vielä ruusun poislähtiessään. Söimme ankanmaksaa alkuun, pääruuaksi kalaa "Bourrida" , Cafe Gourmand jälkiruuaksi ja viiniä, poistuimme tyytyväisinä.

Tänään piti olla putken viimeinen ravintolalounas,  Gagnes-sur-Merissä Le Grill du Boucher, valitettavasti tuttavamme sairastui ja tilaisuus peruttiin. Pikaista paranemista. Sen sijaan päädyimme kotilounaaseen, jääkaapissa oli Grand Fraisísta ostettua salaattia ja merietanoita (bulots), jotka oli jo aika syödä. Ja viiniä. Kotilounas oli kuitenkin aika kevyt, joten eiköhän illalla tarvita vielä ruokaa. Ja viiniä.

Yllä kuvat ankanmaksa-annoksesta ja kuva itsenäisyyspäivän lounaan ravintolan terassilta. Kuten kuvasta näkyy aurinko paistoi ja oli 18C lämmintä eikä tuullut.

Liian pikä tukka

Maanantaina 5.12.20016 piti mennä parturiin koska tukka oli kasvanut ylipitkäksi tällaiselle vanhukselle Kipan mukaan. Parturi-kampaamo, jossa yleisimmin olemme käyneet piti kait koulutuspäivää koska siellä kampailtiin irtopäitä ja ovi oli kiinni. En päässyt jättämään edes omaa päätäni sinne, joten kävelin työmaan yli kadun toiselle puolelle. Työmaan todella, sillä katumme blv. Californie on myllätty täysin molemmilta puolilta ja kun siihen soppaan pistetään vielä mukaan ranskalaisten erittäin mielikuvituksellinen parkkeeraustapa niin keitto on valmis. Kaivauksia on tiheästi ja autoja parkissa on keskellä ja molemmilla sivuilla sekä siellä missä on pienikin tila, johon mahtuu tai vaikka ei mahtuisikaan. Siitä syntyy jokapäiväinen torvikonsertti heti aamusta alkaen, nytkin torvet raikaa. Entinen nelikaistainen katu on nyt yksi kiemurteleva kaista toiseen suuntaan ja yksi vielä enemmän kiemurteleva toiseen suuntaan. Kiemurtelun aikaansaavat muoviporsaat, jotka joka aamu uudella tavalla ohjaavat liikennettä työmaan läpi. Yksikin tyhmästi pysäköity auto aiheuttaa kauhean ruuhkan ja konsertin, sillä isot työmaakuorma-autot eivät mahdu pikkuautojen koloista. Lisämausteen tuo tosiseikka, että kadun molemmin puolin on useita parkkihalleja ja niihin pitää päästä, joko työmaan läpi tai kaivantojen yli, ja sieltä sekä sinne on koko ajan liikennettä ja jopa jonotusta. Homma johtuu itä-länsi raitiotien rakentamisesta, mutta ihmettelen silti, että ei kait kaikkien putkien ja johtojen uusiminen ja kaikenlaisten betonirakennelmien tekeminen kaivantoihin voi johtua raitiotiestä. Oletettavasti työt tehdään koska jotain pitäisi kuitenkin kaivaa niin kaivetaan kunnolla. Kyllä homma on niin ranskalaista että. En uskoisi, että Saksassa näin tehtäisiin, eikä ainakaan pysäköitäisi noin älyttömästi. Tämä purkaus siksi, että kun olin astumassa apteekin ovesta sisään alkoi konsertti ison kuorma-auton alppitorvella ja todella pitkään kun yritettiin herättää myöhemmin naiseksi selvinneen auton omistajan huomiota liikennepulmaan ,tuloksetta. Apteekista ulos tullessani auton omistajatar sitten ilmaantui ja ruuhka pääsi taas hetkeksi purkautumaan.
No meillä kun on näitä parturi-kampaamoita jopa kolme muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan kadun (työmaan) molemmin puolin kävelin toiseen, nimeltään petite pris. Nimensä mukaisesti pesu, joka oli myös hieronta ja leikkaus maksoi vain 15€. Maksoin 20€ ja olin tyytyväinen. Paljon ei tarvinnut puhua, sanoin vain, että tukka on liian pitkä ja hän, että vähän sieltä ja täältä ja minä että oui. Sitten oltiin valmiita itsenäisyysjuhliin, jotka vietettiin lounaalla Cannesissa. Siitä myöhemmin.