Les princesses du shopping

Saimme kummitytön vanhempineen ja tytön ystävättären hiihtolomaviikolla kyläilemään. Ohjelmassa oli rannalla kävelyä, iltakarnevaalit ja kukkaisparaati sekä paljon kala-ja äyriäisruokia, mutta myös loputtomasti shoppailua. Kauppakeskusten tulevaisuus näyttää siis olevan turvattu. Muistamme erään pikkutytön sanoneen, kun ihmettelimme, miksi hän haluaa "my little Ponyn", kun hänellä on jo sellaisia useampia, ettei niitä voi koskaan olla liikaa, ja samoin sanoi eräs pikkupoika,  hetken asiaa puntaroituaan, pikkuautoista.
Meille avautui jälleen aivan uusi maailma, mihin saimme  tutustua veloituksetta ja ilman ostopakkoa. Kyllä siinä kummitäti hämmästyi, kun piti löytää kaupungista liike, jonka nimeä ei ollut ikinä kuullutkaan ja kun se löytyi, sukellettiin ovesta tuntemattomaan maailmaan. Kummitädin nuoruudessa kaupoissa oli hyvä valaistus ja ulsterin väriä saatettiin mennä kaupan ovesta ulos tarkastelemaan päivänvalossa, nyt vihreän takin värisävystä ei ollut mitään tietoa ja kyseessä olisi ollut ilmiselvä sika säkissä -ostos, niin pimeää kaupassa oli. Mutta ei kai takin väri olisi ollut ongelma, takkeja kun ei voi koskaan olla liikaa ja niitä voi olla kaikenvärisiä. Televisio-ohjelman kautta pääsee kurkistamaan ranskattarien vaatekaappiin, yksi ohjelman osanottaja kertoi hänellä olevan noin 60 paria kenkiä. Vaatimattomia naiset kuitenkin ovat kertoessaan, kuinka paljon rahaa käyttävät vaatteisiin kuukaudessa, 100-200 euroa.  Prinsessoillemme se ehkä vielä riittää, mutta tuskin 60 kenkäparin omistajalle.  Onneksi meidän kauppamme oli varustautunut mukana seuraavien maksajien varalle, oven suussa oli pari mukavaa nojatuolia kristallikruunun alla. Siinä saattoi sitten istua ja pohtia vaikkapa vaatteiden hintoja ja hinnan muodostumista, kaiken aikaa tuntuu olevan jonkinlainen alennusmyynti  menossa. Kyseisessä kaupassa jaettiin kuponkeja, joilla sai 15% alennusta ainakin jostain joskus ellei jopa kaikesta kaiken aikaa.