Koronavuosi 2021

Toinen koronavuosi on alkanut. Olimme syksyllä Nizzaan tullessamme huomattavan toiveikkaita, että keväällä pääsisimme melko normaalisti palaamaan Suomeen. Nyt ymmärrämme, että se ei ole todennäköistä eikä  edes mahdollista. Viruksesta on kehkeytynyt helpommin tarttuvia muunnoksia ja luvut ovat menossa ylöspäin vähän siellä sun täällä. Rokotukset ovat alkaneet, mutta niillä ei ole vielä taudin leviämisen kannalta  vaikutusta. Ravintolat ovat kiinni edelleen, ulkonaliikkumiskielto alkaa klo 18 ja nyt tulee kaksi viikonloppua käsittävä sulku, pysytään taas kotona totuttuun tapaan. Golfia olemme päässeet pelaamaan, sää on jo kovasti keväinen ja kentät kuivuneet. Pelaajia tuntuu olevan tavallista enemmän, golf kuuluu harvoihin mahdollisiin harrastuksiin ja kentällä ei tarvitse myöskään pitää maskia, joten siellä kävely on mukavampaa kun kaupungilla. Turisteja on  sankoin joukoin tullut Nizzaan, muutama viikko sitten ihmettelimme, kun pitkän hiljaiselon jälkeen tuntui koneita saapuvan yhtenään. Jostain olen lukenut, että  lentoja oli  noin 20 päivässä hiljaisimpana aikana ja nyt jo 120 päivässä. Loma-ajan huomaa myös autoista, talvella suurimmalla osalla autoista on rekisterikilvessä 06, eli tämän departemantin numero, mutta nyt näkee runsaasti muualta kotoisin olevia autoja. Eipä siis ihme, että täällä on erityisen vaikea  koronatilanne ja sairaalat täynnä. Kuri on löystynyt, take-away -pisteisiin on ilmestynyt ulos muutama pöytä ja väki siemailee aperitiivia tilaustaan odotellessa. Nyt onkin sitten alkoholin juominen kielletty ulkona yleisillä paikoilla, kukapa olisi tullut ajatelleeksi moista! Kurin pysymisen varmistukseen on valjastettu enemmän poliiseja, eli kauppoihin ei todellakaan ole asiaa ilman käsidesiannosta ovella ja maskia, ja kerralla sisään tulevien määrää on seurattava  tarkasti. Poliisit huomauttavat puutteista ja jakavat sakkoja. Mielellämme siis käymme pikkukaupoissamme, kaksi asiakasta leipäkauppaan ja lihakauppaan, 5 Proxiin, helppo vilkaista itse, pitääkö jäädä odottamaan ulkopuolelle ja toisaalta, yritämme käydä kaupassa hiljaisina aikoina.

Koronan ohella on toinenkin riesa, onneksi se on kuitenkin tavallaan tilapäinen. Ilmanlaatu on huono, jopa niin huono, että ajonopeuksia on rajoitettu ja puiden poltto kielletty. Olisiko alkuperäinen syy Saharan hiekka, jota levisi aina Suomeen asti, mene ja tiedä, tyyni sää pitää saasteet vakaasti paikallaan. Meillä pihassa seisova auto sai hienon hiekkapölykerroksen päälleen, ajattelimme mennä pesuun, mutta siellä oli pitkä jono, eli kaikilla sama ongelma. Täällä liikenne on suurin ilmanlaadun pilaaja, tällä hetkellä lähinnä autoliikenne. Lentokenttä sijaitsee niin lähellä, käytännössä keskellä kaupunkia, että sillä on kuulemma huomattava vaikutus, mutta nythän lentoliikenne on normaalia vähäisempää. Lämmitys ja roskien poltto on sitten oma lajinsa, roskia ei saisi polttaa, mutta nyt on puiden ja pensaiden leikkausaika, ja risukasat palavat siellä sun täällä. Lämmityskausi onneksi alkaa olla takanapäin, aika monesta savupiipusta tupruttaa savua kaiken päivää siihen malliin, ettei siellä ainakaan kuivia koivuklapeja polteta. Teollisuuttahan tällä alueella on vähän, joten se ei saasteita selitä.

Päivät siis kuluvat kotona ja mahdollisuuksien mukaan golfkentällä. Aurinko paistaa, linnut konsertoivat aamuisin, koristepuut ja -pensaat kukkivat, päivä on pidentynyt ja sää lämmennyt.

 

Talvi Nizzassa tammikuussa 2021

Tammikuun toisesta päivästä alkaen  täällä tuli ulkonaliikkumiskielto  (couvre feu) voimaan jo klo 18 alkaen. Meitä se ei varsinaisesti haittaa, kauppa-asiat hoidetaan aamupäivisin ja muukin liikkuminen tapahtuu valoisaan aikaan. Ihmetellään kyllä vähän, miten työssäkäyvät pärjäävät, ja eikö se aiheuta kauppoihin ruuhkaa juuri ennen sulkemisaikaa. Ollaan joskus  käyty jossain isossa marketissa kuuden maissa illalla, ja on ollut suorastaan vaikea löytää parkkipaikkaa  sinänsä valtavilta parkkialueilta ja kaupoissa on ollut todella ahdasta ja kassajonot pitkät.

Jos on joku laillinen syy liikkua tuon kellonajan jälkeen, pitää taas täyttää virallinen lappu. Onneksi sentään ovat laittaneet omaan "koronavilkku" -sovellukseensa tuon todistuksen, tämä on omien laskujeni mukaan jo neljäs versio asiasta, eikä vanhat laput  kelpaa. Sakko on 135 euroa, ei kannata ottaa riskiä. No, meistä toinen sai joulunpyhien aikaan hammassäryn, ja joutui menemään vuoden vaihteen jälkeen hammaslääkärille, aika oli 17.30. Arveltiin, ettei mitenkään ehdi kotiin ennen klo 18 ja  ladattiin "tousanticovid" puhelimeen.. Ei tullut tarkastusta, ja oli kuulemma kuuden aikaan vielä paljon väkeä liikkeellä. Eilen tulimme golfista niin myöhään, että olimme kotona juuri ennen kuutta. Emme olleet mitenkään viimeisiä kotiin kiiruhtajia, ruuhkaa ja jonoja oli matkalla. Meidän pikkukaupatkin näyttivät olevan vielä auki ja luulemme, ettei tarkastuksia ja sakottamisia aloiteta ainakaan tasan klo 18.

Sää on todella talvinen. Alemmillakin kukkuloilla on kaunis valkoinen lumipeite. Meillä ei sentään, vaikka olemmekin sen verran ylhäällä, että meillä on  lämpöä  pari astetta vähemmän kuin Nizzassa kerrotaan olevan. Eilen illalla golfkentällä Opiossa oli lähtiessämme +4 astetta, aurinko oli juuri laskemassa. Nizzassa auton mittarissa oli +7 astetta ja meillä täällä  omassa ulkomittarissa +6. Yleensä tähän aikaan olemme kotona Suomessa, ja joskus olemme haaveilleet lähtevämme lämpimämmille seuduille. Aikoinaan olimme Madeiralla useampana vuotena joulun ja uuden vuoden tietämillä. Aina ei ollut kovin lämmintä, ei varsinkaan saaren pohjoispuolella, missä yritimme sytyttää hotellihuoneen takkaan tulta, paksu puu oli kuin kiveä ja sytytykseen oli kasa sytytyspaloja, se jotenkuten onnistui, paikalle tuotu sähköpatteri oli täysillä ja me kömmimme raput ylös makuutilaan, jossa ei ollut mitään lämmitystä, näytti paremminkin, että katonrajassa oli tuuletus suoraan auki ulos.

Lämmikkeeksi keitellään nyt lihakeittoa, "pot au feu"  ja odotetaan talven jossain vaiheessa hellittävän.

Joulu 2020 Villa Bellevuessa

 

Kummallinen vuosi lähenee loppuaan. Ensimmäiset kansalaiset ovat saaneet koronarokotteensa, tautiin, josta vuosi sitten emme olleet vielä kuulleetkaan. Eikä tässä kaikki, Amerikkaan on valittu uusi presidentti ja Brexitin jälkeinen kauppasopimus EU:n ja brittien välillä on syntynyt. Täällä näistä on uutisoitu hyvin maltillisesti.  Meidän joulunviettomme on aivan sivuseikka näiden tapahtumien rinnalla, mutta perinteitä kunnioittaen sitä vietimme. Tänä vuonna varasimme lihakaupastamme helmikanan, jonka paistaminen onnistui mielestämme erittäin hyvin. Siitä syötiin pari-kolme kertaa, rippeet käytettiin salaattiin ja vielä keitettiin luista liemi. Joulupäivän iltana saatiin valkoinen joulu, ukkoskuuro ja rakeita. Yö oli niin kylmä, että vielä aamulla polulla oli riitettä. Jouluhalon tilasimme jälleen Gambettalla olevasta suklaapuodista.

Liikkumisrajoituksia höllennettiin kuun alussa, sai liikkua 20 km säteellä 3 tuntia päivässä, edelleen lupalappu mukana. Kävimme rantakävelyillä, mutta kun kahvilat ja ravintolat edelleen pysyivät kiinni, se ei ollut niin hauskaa. Matkoineen golfkierrokseen meillä ei riitä 3 tuntia, tosin kuulimme, että kukaan täällä ei ollut joutunut tarkastukseen, ja toisilla kentillä oli annettu pelata jopa koko kierros. No, se ei ole sinänsä ihmeellistä, monet suomalaispelaajat  sanovat helposti suoriutuvansa kierroksesta alle 3 tunnissa, kunhan vaan ei ole senioreita edessä. Lopulta ennen joulua päiväsajan liikkumisrajoitukset poistettiin, ja suuntasimme golf-kentälle. Valitettavasti vain sää on muuttunut epävakaiseksi ja kylmäksi, ensimmäistä peliä ennen oli satanut tosi rankasti ja kenttä oli likomärkä. Toinen yritys peruuntui kokonaan koko päivän sateen takia. Eilen pääsimme pelaamaan,  ja vaikka lämpöasteita ei ollut paljoa, oli tyyntä ja poutaa, välillä ihan aurinkoakin, joten itse asiassa erinomainen pelisää. Hyvin käytetty päivä.

 Ravintolat eivät ole avautuneet, ja yöllinen ulkonaliikkumiskielto alkaa jo klo 20, mutta eipä näillä ole merkitystä meidän olemiseen. Oikeasti kyllä tekisi jo mieli  päästä ravintolaan syömään.

Onnellista tulevaa vuotta 2021

Jouluvalmistelut aloitettu - marraskuu 2020

Rajoitukset jatkuvat täällä edelleen, kohta tulee kolme viikkoa täyteen ja viikko vielä on edessä. Tautitapaukset ovat ainakin jossain määrin laskussa ja paine sairaaloissa hellittää. Miten sitten käy, kun rajoituksia puretaan, no, se nähdään sitten. Nyt on huolena etenkin paikalliset pikkukaupat, kaupanteko on täälläkin siirtynyt nettiin ja se hyödyttää lähinnä isoja ketjuja. Niinpä on syntynyt spontaaneja kansanliikkeitä tukemaan paikallisia yrittäjiä ja boikotoimaan suuria nettikauppoja. Suuri huoli on ollut joulukuusista, saadaanko niitä myydä ja missä. Nyt on vakuutettu, että kuusikauppa kyllä käynnistyy normaaliin tapaan, ja tämän hetkisen käsityksemme mukaan kaupat avataan muutenkin ensi viikolla, tosin tarkoin rajoituksin, kuten kuinka monta henkilöä kerralla voi kauppaan mennä. Arvaamme, että jonoja riittää, pitäähän päästä lahjaostoksille ja luulisi myös talvivaatteita ja kenkiä tarvittavan. Me yritimme pakata kotoa mukaan kaikenlaista tarpeellista ja vielä hiukan ylimääräisiä vaatteita varalle, joten ei tarvita mitään.  Voimme siis keskittyä joulunajan menujen suunnitteluun, pakastekauppa Picardilta otin mukaan jouluherkkujen esitteen. Vesi herahtaa kielelle sitä selatessa. Alkuruuissa hummeria, langustia, kampasimpukoita, tiikerirapuja, lohta jne., unohtamatta ankanmaksaa. Pääruoka pääasiassa lintua, eli kalkkunaa, helmikanaa, viiriäisiä  ym. täytteillä tai ilman. Lisukkeina vaikka perunamuusista muovattuja joulukuusia. Siinä kohtaa kävi mielessä, että missä päin maailmaa näitä kaikkia herkkuja väsätään, valikoimaan kuuluu näiden valmisruokien lisäksi loputon määrä erilaisia pikkupaloja, ei ehkä ihan kokonaan käsin tehtyjä, mutta tuskin  3d-tulostettujakaan. Viime vuonna tilasimme täytetyt viiriäisemme omasta lihakaupastamme, ne onnistuivat oikein hyvin. Alkupalat ja jouluhalko ostettiin Gambettalla olevasta Canet-suklaakaupasta, josta jo useana vuonna olemme ainakin jouluhalkomme hankkineet, valikoima on monipuolinen ja vaihtuu vuosittain. Herkullista. Kotikeittiöllä pitänee  pärjätä, ravintolat on edelleen kiinni (nouto sallittua) , avattaneen kuitenkin ennen joulua, mutta me pysymme omissa oloissamme.

Kesäisiä päiviä marraskuussa

Olemme asettuneet aloillemme. Pikku kauppamme ovat ennallaan, samat ystävälliset ihmiset ja aamupäivisin klo 9-10 välillä näyttää olevan hyvää tilaa tehdä ostoksia. Pakastekaupassa kävimme myös jo, eli ruokaa täällä kyllä riittää. Pakastekauppa on myös alkuviikosta puolen päivän aikaan hiljainen, joten kontakteja ei todellakaan tule kassaa lukuun ottamatta. Maskipakko kaikkialla, ja lupalapun kanssa kuljetaan. Onneksi todistuksen  saa puhelimeen, ja ilmeisesti täällä on myös Koronavilkkua vastaava sovellus, jossa myös tuo lupalappu, mutta ei olla  ladattu sitä.  Ei ole vielä kukaan kysynyt todistusta, ja arvellaan, ettei ihan lähikaupoille mennessä kukaan tule kysymäänkään, mutta täytyy se olla mukana. Henkka toimii kuskina ja odottaa autossa, parkkipaikkaa kun ei käytännössä ole, ja Kipa käy pikaisesti kaupassa. Kaupassa ei voi kierrellä, vaan on osattava ottaa tuotteet  reitin varrelta, takaisinpäin ei saa mennä. Joten usein jää jotain ostamatta, mutta seuraavalla kerralla tietää jo, missä mitäkin on.  Eipä tässä juuri muuten liikkeellä olla, omalla tontilla käyskennellään ja jos haluaa kuntoilla, voi aina viedä roskat, sen verran tiukka tuo ylämäki alkaa olla.  Pari kertaa päivässä nuo mäet pitänee eläkeläisen jossain kuosissa, tosin paikalliset herkkuruuat voivat olla kohtalokkaita. Tänään vasikanmaksapihvit, papuja, porkkanaraastetta, perunamuusia, paistettua sipulia ja puolukkasurvosta. Puolukoista erikoiskiitos Tumille. Koronan lisäksi terrori-iskut vaikuttavat täällä elämään, tuntuu parhaalta pysyä pois tieltä, kun ei ole tähdellistä menoa.

 Uima-altaan vesi meni vaihtoon, se on nyt varmaan tosi kylmää, mutta suunnitellaan kyllä pulahtavamme, mikäli kesäpäivät jatkuu tähän malliin. Uutuutena täällä on pingispöytä, ei taida olla meidän vahvoja lajeja, mutta ehtii kyllä tulla. Golfkentät on kiinni.

Täälläkin televisiossa seurataan USA:n jokseenkin sekavia vaaleja, vaikka kaikkea puhetta emme ymmärräkään, silti mukava katsoa, miten ja mitä muualla ajatellaan. Tutut ohjelmat ovat myös paikallaan, ja ranskankielen sanoja palautuu mieleen.

Paluu Rivieralle marraskuussa 2020

Keväällä lähdimme täältä sekavissa tunnelmissa, toiveikkaina, ehkäpä korona todella vain ykskaks katoaa, kuten presidentti Trump on sanonut. No, ei ole ainakaan vielä minnekään kadonnut. Kesä oli monin paikoin rauhallisempi, mutta syksyn tullen luvut lähtivät nousuun.  Pohdimme tilannetta, siirsimme päätöstä ja punnitsimme vaihtoehtoja. Hyvää ratkaisua vaan ei ole olemassa.  Lopulta päätimme lähteä ja lähtöä edeltävänä iltana ilmoitettiin rajoitustoimenpiteistä niin Saksassa kuin Ranskassakin, sen mukaan palaamme samaan tilanteeseen, mistä keväällä lähdimme. Sen verran paremmalla ajoituksella, että pääsimme Saksassa hotelliin yöksi (2 yötä). Matkassa ei sinänsä ollut mitään ongelmia, ja olemme varautuneet olemaan talven yli täällä.

Maaliskuu 2020 - paluumatka Suomeen

Elämme outoja aikoja. Päätimme lopulta lähteä omalla autollamme Nizzasta kohti kotia. Meillä oli oikein hyvä paikka asua, uima-allas, isot piha-alueet, joilla käyskennellä uimakautta odotellessa, joten paluu kotiin kaupunkiasuntoon ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Mutta pelkäsimme paluun hankaloituvan entisestään poikkeusolojen jatkuessa ehkä pitkällekin eteenpäin. Lähtö oli haikea, koska paluusta ei ole mitään tietoa, toivomme tietysti. Pikkukauppamme ehtivät jo tämän maaliskuun aikana tulla tutuiksi, kiitos heille, he huolehtivat meistä avuttomista ulkomaalaisista. Myös paikallinen suomalaisyhteisö on kullanarvoinen tällaisessa tilanteessa.

Ranskassa kaikkien pitää pysyä kotona, saat liikkua vain tietyissä ennalta määritellyissä tilanteissa. Liikkumista myös valvotaan, ravintolat, rannat, muut kaupat kuin apteekit ja ruokakaupat ovat suljettuja, ulkoilua koskevat tarkat säännökset, kuinka kauan ja kauas kotoa. Täytetty lappu, missä myös päivämäärä ja kellonaika, piti olla mukana.

 Meitä ei tarkastettu kertaakaan, mutta mehän kävimme vain autolla lähikaupoissamme ja ulkoilimme omalla pihalla. Kauppareissut tehtiin nekin aika harvoin, olimme 3 viikkoa käymättä isompaa kauppareissua ja sinä aikana 4-5 kertaa omissa kaupoissa, leipomo, lihakauppa ja Proxi, joka lähinnä vastaa meikäläistä pientä K-markettia. Jääkaappi oli enimmäkseen melko tyhjä ja muutkin varastot hupenivat. Pikkukaupassa ei tullut mieleenkään hamstrata, kauppa on elintärkeä alueen vanhemmille ihmisille. Arvelimme, että kahvi ei kuulu ranskalaisten hamstraamiin tuotteisiin, aina käydessämme otin yhden neljänneskilon paketin. Vessapaperista ilmeisesti tuli ihan yleismaailmallinen hitti, kaupassa oli lappu ”vain yksi pkt/asiakas” Paketissa on 6 hyvin pientä rullaa, joten ei se kovin kauaa riitä. Kanamunat oli myös säännösteltyjä, muuten ei näyttänyt olevan pulaa.

Lähdimme matkaan lauantai-aamuna klo 8, runsaasti evästä, vettä ja lämmintä vaatetta mukana. Moottoritien maksupaikalla oli poliisit, olimme tulostaneet laivalippujen tilausvahvistuksen ja he huiskauttivat meidät matkaan. Moottoritien varrella huoltoasemat olivat auki, bensaa sai kortilla, vessaan pääsi (erikoisjärjestelyjä, ulkokautta kiertäen yms.), kahvia ja pikku purtavaa sai ostaa mukaan. Matka joutui, koska liikennettä ei ollut. Tunnelma oli kuin heinäkuisena sunnuntaiaamuna Mannerheimintiellä. Lähellä Saksan rajaa oli poliiseja, mutta näkivät meidän Suomen rekkarit ja viittoivat vaan eteenpäin. Rajaa lähestyttäessä varoitettiin jonoista, mutta eipä kahdesta autosta jonoa syntynyt, molemmat tarkastettiin yhtä aikaa tarkastuspisteessä ja taas jatkettiin. Ainoa takaisku tuli Freiburgissa, josta oli varattu hotelli, mutta he sanoivat, etteivät saa ottaa turisteja, liikematkustajat olisivat päässeet. Ei muuta kun paanalle ja levähdysalueen parkkipaikalle nukkumaan autossa. Kävimme myös eräässä lähikylässä katsomassa majoitusta, hotelli oli suljettu, mutta siinä oli puhelinnumero, johon kehotettiin ottamaan yhteyttä hätätilanteessa. Arvelimme, että joku luova ratkaisu olisi voinut löytyä, mutta meillä siihen ei varsinaisesti ollut tarvetta.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme aamun valjetessa matkaan, yksin saatiin pitkään ajella kolmikaistaista tietä. Rekat olivat parkeissa tien varressa ja muu liikenne mitätöntä. Saatiin aamukahvit ja croissantit, kylläpä kahvi maistui. Pohjoisessa satoikin sitten jo räntää, samantien oli ”winterdienst” pistetty liikenteeseen ja saimme oivan suolakylvyn. Räntäsade vaihtui auringonpaisteeksi ja ryhdyimme odottamaan laivan lähtöä, kapteeni huolehtii lopusta.

 

PS. Nyt olemme kotikaranteenissa, kapteeni ja miehistö hoiti hommat 100% ja  kotitonttu samoin, kaapit on täynnä ruokaa. Kiitos kaikille!

PS. PS. Nyt on aika pysyä kotona ja ajankuluksi muistella vanhoja matkoja. Meillä on matkapäiväkirjoja 70-luvulta alkaen, ja niistä voi löytyä mukavia Ranskan muistoja blogiinkin.  Kävihän toinen meistä Rivieralla ensimmäisen kerran jo vuonna 1967, ja vieläkin vanhempia muistoja löytyy  suvussa säilyneistä kirjeistä.