Saimme auton vasta lauantaina iltapäivällä, joten bussilla päärautatieasemalle, kuten luulimme. Kuski kuitenkin jätti meidät Gambettalle tunneliin, jossa päällä kulkivat niin Voie Mathis ylimpänä ja päärata alempana. Syynä ne pahuksen keltaliivit, jotka olivat terrorisoineet ja tuhonneet Ranskaa jo kait kymmenettä viikkoa. No, patikoimme nuo pari pysäkinväliä rautatieaseman Hertziin (ei ollut pitkä matka), jonka automaattiovi ei tavan mukaan auennutkaan kuin koputtamalla. Suomalaisrouvalta Hertzin tiskillä ihmettelimme, ettei ovet aukene meille ja missä ne keltaliivit ovat. Vastaus oli, että kyllä keltaliivit juuri olivat tässä ja ovi oli liian herkkä, aukeni aina, kun joku kulki 100 metrin päässä ohi. Nyt täytyy tehdä apinatanssia oven edessä, jotta pääsee sisään. Emme tienneet apinatanssista, joten koputimme sivistyneesti. Seuraavalla kerralla tehdäänkin sitten performanssi. Auto on meille tuttu Citroen C4, mutta toinen kuin syksyllä, taitaa siis kääntyä yhtä heikosti. Kakkoskuski ei uskalla ajaa parkkihalleihin ollenkaan.
Ajettiin sitten meidän pieneen kauppakeskittymään, mutta olimme puoli tuntia aikaisessa, avaavat vasta neljältä. Sitten läheiseen Carrefouriin, jonka kortti on Kipan kännyssä, mutta ei nyt löytynyt, joten bonukset jäivät saamatta. Kärry tuli kyllä täyteen. Kotimatkalla sitten poikkesimme kuitenkin lihakaupassamme, joka oli nyt auki, ja sieltä ostimme tuoreet lampaankyljykset. Lisukkeeksi kermamuhennettua pinaattia ja jälkiruuaksi vielä pienet lampaanjuustot, herkullista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti