Tulimme Nizzaa lokakuun 1. päivä, jolloin näytti hiukan syksyiseltä, utuiselta ja viileältä. Tämä oli vain hämäystä, seurasi kaikkien aikojen lokakuu, lämmintä ja kaunista, ja marraskuussa oli viisi päivää, jolloin satoi, ainakin vähän. Golfia pelattiin kuivilla kentillä auringonpaisteessa, paremmassa säässä kuin viime kesänä kotona konsanaan. Satavuotiasta Suomea juhlittiin sitäkin hyvällä säällä juhlalounaalla. 9.12 veimme tuttavarouvan aamulla aikaisin lentokentälle, ja tuulilasiin tuli muutama pisara. Takaisin tullessa alkoi näyttää jo kovin uhkaavalta, viime hetkessä pelastin loput pyykit terassilta ja sitten sade alkoi. Sitten satoi vuorokausi putkeen, ja tuuli ylsi myrskylukemiin. Aamulla oli myös kovin kylmää, lämmintä vain pari astetta oman lämpömittarimme mukaan, ja päivälläkin pysyteltiin alle kymmenessä asteessa. Mutta iltaa kohti lämpötila ei laskenutkaan, vaan illalla oli 9 astetta ja sitten aamulla jo 13. Torstain 7.12 golfkierros jäi vuoden viimeiseksi, sateet kastelivat kyllä kaiken perusteellisesti. Palautimme automme päivää ennen kotimatkaa, tyhjensimme jääkaappia ja pakkasimme vähäisiä tuliaisia, kun illalla sähköt pimenivät. Pikainen vilkaisu ikkunasta paljasti, että kyseessä ei ollut vain meidän ongelmamme. Kynttilät palamaan ja ihmettelemään, kestääkö kauankin. Ulkona näkyi ihmisiä hiippailevan lamppujen kanssa ja pari autoa nähtiin, tuli mieleen, miten porteista pääsee ulos, jos sähköt on poikki, onneksi auto on jo palautettu. Omaan porttiin on kyllä olemassa myös avain. Juuri kun aiottiin mennä nukkumaan, sähköt palasivat parin yrityksen jälkeen.
Palasimme eilen ja tuntuu, ettei poissa olla oltukaan. Matkat kumpaankin suuntaan sujuivat suoralla lennolla hyvin. Paluu oli aikainen aamulento, unisia ihmisiä ja muutamia tuttavia koneessa. Vieressäni istui nuori mies pipo silmillä ja huppari tiukasti päällä, arvelin hänen nukkuvan. Tai ainakin haluavan nukkua, takanamme istui äiti kolmen pienen lapsen kanssa. Isoveli huolehti kiitettävästi nuoremmastaan, iloisia ääniä ja hekottelua. Vauvalla tuntui olevan vaikeampaa, äiti rauhoitteli pienimmäistä. Lapset puhuivat ranskaa, mutta äiti jotain muuta kieltä, Henkan mukaan espanjaa. Mutta sitten poika keksi viihdyttää pikkusiskoa tömisyttelemällä edessään olevaa pöytää ja vieressäni torkkuva nuori mies alkoi vaikuttaa levottomalta ja vaivaantuneelta, koko penkkirivimme sai osansa. Siinä sitten pohdin, voisinko ja miten kohteliaasti ranskaksi pyytää lopettamaan penkin potkimisen. Ei löytynyt sanavarastostani mitään potkimiseen tai tömistelyyn viittaavaa, ja lasten äitikin näytti nukkuvan. Töminä jatkui ja pitkän harkinnan jälkeen käännyin katsomaan poikaa, sain katsekontaktin ja monikielisesti elehtien esitin pyyntöni. Pyynnöllä oli toivottu vaikutus, Henkan mukaan poika pelästyi kauhusta, mutta enpä usko, fiksu kaveri ymmärsi kyllä tilanteen.
Tuuli vinkuu nurkissa ja paukuttelee ikkunaluukkuja, ulkolämpömittari näyttää 15 astetta ja säätiedot lupaavat sadetta ja ukkosta. Tosin nyt aurinko pilkistelee pilviverhon reunan alta. Pysähdyimme lentokentältä tullessa kaupassa, tänään ei ole pakko lähteä mihinkään. Huomenna haemme auton ja käydään ostoksilla. Golf saa odottaa aurinkoisia päiviä. Kyllä eilen illalla oli myrskytuulta mutta yöksi hieman hiljeni. Tänään sama myrräkkä jatkuu ja pihamme Mimosapuusta on yöllä katkennut yksi kolmesta suuresta haarasta juuri kun oli näkyvillä jo hieman kellertävää kukan alkua. Kipa olettaa, että voisimme ottaa katkenneesta oksasta osia sisälle, ehkä kukat aukenevat. Kevät taitaa olla hieman etuajassa. Iltapäiväksi on luvassa kovempaa tuulta, voiko vielä tuulla kovempaa, ja ukkosta. Saas nähdä minkälainen myrräkkä tulee, taitaa tulla pyjamapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti