Marraskuu 2019

Nizzan sää on muuttunut epävakaiseksi, viime viikon vieraat saivat ensin nauttia kauniista, aurinkoisesta säästä, uitiin ja otettiin aurinkoa. Mutta sitten sateet tulivat jälleen, torstaina satoi kaatamalla eikä kukaan tai mikään pysynyt kuivana. Pahempaa oli tulossa, ensimmäinen syysmyrsky Amelie, sadetta, ukkosta ja tuulta. Kävimme lauantaina ostamassa viikon ruuat siltä varalta, että liikkumisesta tulee vaikeaa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ukkosti monta  tuntia, mutta vain muutaman kerran räsähti lähellä. Internet-boxi oli otettu irti jo illalla, ja yöllä  irrotin televisionkin seinästä. Vettä sen sijaan tuli aivan rajattomasti. Vielä  sunnuntaina aamupäivällä ukkoskuurot jatkuivat.  Läheisellä Madeleine-kukkulalla tapahtui paha maanvyörymä. Meillä ei tapahtunut mitään vahinkoja, jos ei lasketa edellisen myrskyn heittämän puutarhatuolin paluuta paikalleen.
Sen sijaan saimme yllätysvieraan. Johtuiko myrskystä vai mistä. Sunnuntai-iltana Kipa kuuli ensimmäiset rapinat, mikähän se oli? Maanantai-aamuna sitten Henkkakin kuuli rapinaa, aivan kuin kellarin oven takana joku raapisi ovea. Olisiko joku eläin päässyt kellariin? Villisika? Hiiri? Päättelimme kissan naukuvan tällaisessa tilanteessa, rapinan lisäksi äänet olivat aika epämääräisiä ja tuntuivat kuuluvan vähän sieltä sun täältä. Kellarin ovea ei uskallettu raottaa, mutta yläkerrassa kyllä käytiin ja siellä ei ollut mitään. Ei auta muu kuin kutsua vuokraisäntä paikalle, hän voi mennä kellariin ulkokautta (varovaisesti) ja päästää loukkuun jääneen ulos. Mutta ei siellä ollut ketään. Rapina kuului nyt mikron takaa ja meillä oli siinä nurkassa myös kerätty kierrätykseen menevät pahvit ja metallit. Hei, se onkin meidän roskiksessa! Ei siellä tietenkään mitään ollut, mutta kaapin vieressä kulkee vanha käytöstä poistettu takkahormi. Nyt kuului selvästi linnun ääni, ja onneksi siinä oli tarkastusluukku, jonka isäntämme aukaisi ja siellä kyyhötti pieni sininen lintu. Lintu lensi ikkunaverhon päälle ja me pohtimaan, mitä tehdään. Vettä nyt ainakin voisi laittaa tarjolle, ja rapsitaanko leivän päällä olevat siemenet kuppiin. Tarjoilu ei kiinnostanut, yhtäkkiä ulkoa kuului terävä linnun viserrys, meidän vieraamme vastasi viserryksellä ja lennähti ulos ikkunasta. Päättelimme vieraan olevan jostain lähinaapurista, ja tiettävästi lintuja ei pidä pitää yksin, joten varmaan siellä kaivattiin kaveria jo kovasti. Toivottavasti kaikki siis päättyi onnellisesti, onneksi isäntämme tiesi hormin ja sai umpeen muuratun luukun auki. Lajimääritystä tehtiin oheisten kuvien avulla ja päädyttiin siniseen kanarialintuun, liekö näin.