Kymmenes talvemme näissä maisemissa lähenee loppua. Kevät on ollut kylmin tähänastisista. Sunnuntaina odottelimme kauden viimeisiä vieraitamme, kunnes saapui tekstiviesti: kone ei ole päässyt vielä edes lähtemään Helsingistä Frankfurtiin, myöhästymme jatkolennolta. Muistelimme joskus tulleemme Frankfurtin kautta myöhäisellä lennolla, ja lohduttelimme, että kenties pääsette sillä Nizzaan, ainakin vielä netin mukaan siinä on paikkoja. Niin sitten lopulta kävikin, mutta koska koko Eurooppa oli talven kourissa, Frankfurtissa oli monta muutakin myöhässä olevaa tai peruutettua lentoa, ja jonot sen mukaiset. Vinkkinä samaan tilanteeseen joutuville, lähellä oli automaatteja, joista sai saman tien uudet liput myöhempään koneeseen, ja niihin ei ollut mitään jonoja. Monimutkaisia tapauksia niiden avulla ei varmaan voi hoitaa, mutta tämä oli helppo tapaus, uudet liput puhelimeen ja saattoi mennä syömään ja odottelemaan rauhassa koneen lähtöä. Tämäkin kone oli myöhässä, joten kun haimme vieraat kentältä ja pääsimme kotiin, vieraat kiipesivät saman tien yläkertaan nukkumaan.
Seuraavalle päivälle oli suunniteltu golfia Le Provencalissa suomalaisseurassa, ja aurinkoinen aamu vaikutti hyvältä. Talvigriineistä oli päästy eroon, muita pelaajia ei kentällä juuri ollut eikä myöskään muita suomalaispelaajia ilmestynyt paikalle, mutta meistä puolet pelasi kierroksen ja toinen puoli tutustui Biotin lasitaiteeseen. Muuta ohjelmaa ei sitten tarvittukaan, kotona kaivettiin jääkaapista sunnuntaiksi valmistettu illallinen, pääruokana täytettyä helmikanaa a la Picard ja peruna-maa-artisokkagratiini a la Maison. Tiistaina osallistuimme seuran lounaskonserttiin, meidän lisäksi 90 muuta oli kuuntelemassa Eino Grönin ikivihreitä. Torstaina lähdimme taas pelaamaan, 9 reiän kenttä Grand Duc Mandelieussa. Ei oltu koskaan aiemmin sitä pelattu, mutta hyvin todennäköisesti mennään uudestaan. Kentälle ei voi varata aikaa, mutta eipä siellä ruuhkaa ollut, buggya sai käyttää ja vaikka kenttä ei missään priimakunnossa ollut, niin ihan pelattavissa oleva vaihteleva kenttä kauniissa maisemissa. Pallojakaan ei kadonnut, vaikka veden yli jouduttiin lyömään. Ravintolassa on mukava syödä lounas, muuten matka on vähän turhan pitkä Nizzasta 9 reiän takia ja kierroksen hinta, 45 euroa, ehkä hiukan korkea. Eli syömällä lounaan rahaa kuluu enemmän, mutta kokemuksen hinta/laatusuhde paranee. Istuimme ulkona, aurinko paistoi, ruoka oli ok, salossa liehui Suomen lippu ja tarjoilu oli ystävällistä, mikäpä sen mukavampaa. Mainittakoon vielä, että meille jäi epäselväksi, olisiko samaan hintaan voinut pelata toisenkin kierroksen, eli kyse olisi ollut päivälipusta, kannattaa ottaa selvää.
Perinteinen läksiäisillallinen Koudoussa, tällä kertaa kaikki sujui hyvin, tarjoilu pelasi ja ruoka oli moitteetonta. Nyt on vieraat jo matkalla Suomeen, toivottavasti paluumatka sujuu viivytyksittä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti